Vinkeät valoilmiöt

Olin tuossa kahtena aamuna Ahveniston hyppyrimäen luiskan päässä seuraamassa Geminidien meteoriparvea kameran kanssa, toivoen että edes yhteen ruutuun sattuisi osumaan jokin näyttävä meteorivana. No, tuurini tuntien, niin ei tietenkään käynyt, vaan kovin hyvin osasivat vältellä kennolle tarttumista, vaikka maksimin tienoilla 14.12. klo 6-7.45 välillä tähtiä tippuikin pitkin taivaankantta useitakin minuutissa, joista osa jopa huomattavan kirkkaita (magnitudiarviot sikseen, en ollut niin tarkkana).

Tänään tiistai-aamuna sitten samassa paikassa katselin jo pahasti hiipunutta toimintaa samalla kokoonpanolla, odottaen taas sitä yhtä ruutua, jota jo edellisenä päivänä olin hakemassa, joka jäi tälläkin kertaa kyllä tulematta. (Oli muuten kylmä, Ahveniston mittari pyöräytti näyttötauluun lukeman -21).

Kotona ruutuja läpikäydessäni havaitsin sitten klo 6:13 otetussa 15 sekunnin valotuksessa vasemmassa yläkulmassa allaolevassa kuvassa olevan ilmiön. Itse asiassa kaksi suunnilleen samanlaista. Ensin luulin että littunäyttö tekee tepposia tai että siinä on sormenjälkiä tai muuta tauhkaa, mutta kun ei irronnut pyyhkimällä oli pakko vetäistä 100%:n zoom ruudulle. Ihmetykseni oli suuri, enkä ole pystynyt keksimään tai myöskään netistä löytämään jotain mahdollista selitystä kyseisille valoilmiöille (kuvassa toinen juovikas jätetty suurentamatta tilanpuutteen vuoksi.)

Mielessä käväisi ensin jonkinlainen heijastuma linssiin jostain kaukaisesta valosta, mutta kun lähimmät näkyvät keinovalot olivat muutaman sadan metrin päässä oleva paikallaanpysyvä linkkimasto, sekä ettei näköpiirissä ollut ensimmäistäkään tietä, jäi sekin selitys melko heikoille kantimille. Yhtä epätodennäköistä aamulla kuuden aikaan pimeässä on löytää metsässä haahuilevia lenkkeilijöitä maagisten valonlähteiden kanssa tai muutakaan vastaavaa. Myöskään linssin edessä valoa heijastavat kohteet (lumihiutaleet, jääkiteet, ötökät) on melkoisen poissuljettu säätilan ansiosta, sekä siitä syystä, että paikassa oli yksinkertaisesti lähes säkkipimeää ja lämpötilan puolesta ei kauheata ötököiden kuhinaa ollut havaittavissa. Myöskään muissa vajaassa kahdessasadassa valottamassani ruudussa ei vastaavia näkynyt, joten kyseessä on vielä toistaiseksi täysi mysteeri.

Erittäin mielenkiintoinen tapaus kaikkinensa kuitenkin. Kommentteihin voi pudottaa arvauksia, jos niitä nyt jollakulla sattuisi olemaan. Kuvaa ei siis ole muokattu muutoin, kuin konvertoitu RAW-muodosta parhaimman laatuiseksi JPG:ksi. Kuva otettu Olympus E-420 + 17,5-45mm zuiko digital @17,5mm, f4, iso800, 15sek ja nokalla UV-suodin objektiivin suojana. Kuvan kokoa pienennetty WordPressin vaatimuksia varten.

Kiiltomatoja ja ilkeät telkänpoikaset

Tuossa eräänä yönä kun palailin auringon- laskua tuijottamasta ja kuvaamasta, satuin törmäämään yöhämärässä Kahtoilammen rantakasvillisuuden seassa muutamaan kiiltomatoon. Olen nähnyt niitä ennenkin, kuten esim. viime vuoden heinäkuun puoli- välin paikkeilla melkoisenkin paljon saman lammen rannalla (useita kymmeniä vieri vieressä) jolloin näky oli melkoinen. Tällä kertaa niitä ei niin hirveästi näkynyt, alle 10. Lieneekö sitten, että aktivoituvat enemmän kun yöt ovat tarpeeksi pimeitä. Mene ja tiedä onko niillä jokin “hämäräkytkin” vai millä perusteella naksauttavat tuikkunsa päälle.

Joka tapauksessa, muutama jonkin sortin otos tuli sitten viime yönä napsaistua, valitettavasti käsivaralla jälleen kerran, koska jalustaa nyt ei oikein järkevästi taas saanu käyttöön ja tarkennuskin oli märkien kasvien seassa yhtä tuskaa monella mutkalla poski turpeessa kiinni. Katsotaan, josko jotain parempaa kuvatusta pukkaa, kunhan niitä alkaa enemmänkin löytymään.

Suosittelen kaikille näihin tuikkuihin tutustumista, ovat melkoisen vinhan näköisiä. Vallankin tosiaan kun niitä on enemmänkin yhdessä läjässä, kuten viime kesänä tuli havaittua.

Rannan pitkospuita yön hiljaisuudessa hiipiessä vajaan parin metrin päästä rantakasvillisuuden seasta kahahti kuusi telkänpoikasta kauhealla spurtilla veteen. Meinasin kävellä suoraan suohon sekä samalla hetkellä sydämeni meinasi pysähtyä silkasta pelästyksestä. Jokainen voi kuvitella itsensä keskellä hämärää yötä yksinään täyden hiljaisuuden keskellä omissa ajatuksissaan hyörimään samaan tilanteeseen

Mutta juu, tämmöistä tällä kertaa. Alkaa aamu jo kohta kolkutella ja vielä ehtii parisen tuntia ottaa unosia, kunnes taasen tarvitsee lähteä liikenteeseen. Joten z-z-Z-z-z.