Heinäkuu heilahti

Ja elokuukin on jo ehtinyt puoleen väliinsä. Niin se aika rientää, varsinkin kun on paljon puuhaa.

Heinäkuun aikana kotikulmilla poikkesi pari kappaletta melkoisen mukavia ukonilmoja. Varsin runsassateisia sellaisia; ensimmäinen (3.7.) tipautti n. puolen tunnin aikana 27mm vettä parisenttisten rakeiden kera ja keskustassa olikin pieni tulvakaaos valmis. Kuvatusta osoitteessa http://randomi.kuvat.fi/kuvat/S%E4%E4+ja+m%E4%E4/3.7.2011/. Seuraava tulvahärdelli saapui 21.7. jolloin vettä n. samanpituisessa ajassa putosi FMI:n pönttöön 31mm. Ilman rakeita tällä kertaa. Ja jälleen pästiin uimasille Tuosta en ole vielä ehtinyt latailla kuvia muualle kuin naamakirjaan, mutta elävää kuvaa ehtinyt sentään postata osoitteeseen http://www.youtube.com/watch?v=-bDZDryZNQM. Heinäkuun aikana nurkilla pyörähteli muitakin ukonilmoja, mutta niistä nyt ei oikein salamoita ja jyrinöitä kummempaa irronnut. Sälää postaillaan lisää näkyville kumpaankin paikkaan sitä mukaa kun ehtii.

Heinäkuussa käynnistyi myös sieni- ja marjakausi ja siten myös torikauppa alkoi kohdallani. Siksi hiukan kiirusta pitänyt. Fillarillakin on tullut sotkettua pitkin maakuntaa huhtikuun puolesta välistä lähtien (hankin matkamittarin silloin) kohta 4500 kilometriä. Lomamatkalla tuli käväistyä kavereita moikkaamassa Pyhtäällä tuossa vajaa kaksi viikkoa sitten ja sen sellaista kaikkea pientä.

Astialle palaan taas ajan salliessa. Pitää lähteä nyt (klo 14:06) vielä fillarilenkille, sillä illalla saattaa rantautua syksyn viimeisiä ukkosia Hämeenlinnaankin.

Syysterveiset

Syksyn saapuessa on ehkä aika käydä hieman läpi mitä kaikkea
ehtikään tapahtua kesän 2010 aikana.

Säärintamalla kulunut kesä oli vähintäänkin mieleenpainuva. Heinä-
kuussa helteitä riitti viikkokaupalla ja vuodelta 1914 Turussa mitattu Suomen lämpöennätys 35,9 astetta ylitettiin Joensuun Liperissä 29.7. jolloin elohopea kipusi lukemaan 37,2 astetta. Lisää hellekesän ennätyksistä voi lukea Ilmatieteen Laitoksen artikkelista.

Myrskyjen osalta kesä oli myös, jos ei nyt poikkeuksellinen, niin kuitenkin pariin viime vuoteen verrattuna erittäin vilkas. Nettiin on
tulvinut erinäköistä materiaalia heinäkuun vaihteen jälkeisistä neljästä nimetystä (Asta, Veera, Lahja ja Sylvi) myrskystä. Myrskyvaroitus.comin artikkeliin on kerätty joitakin linkkejä mainittujen myrskyjen videoihin sekä kuviin. Itse laskeskelin juuri, että täällä Hämeenlinnan tienoilla kuluneena kesänä kohdalleni osui yhteensä 9 enemmän tai vähemmän ukkospäivää. Osasta niitä onkin maininta myös tässä blogissa jossain alempana, ja aikaan saadut taltioinnit löytyvät tutusti Youtubestani.

Torikausi alkoi heinäkuun helteisinä päivinä, jolloin ensimmäiset kantarellit puskivat maasta ylös ja päätyivät meikäläisen suosiollisella avustuksella kansan suihin. Tänä vuonna olikin pakko lähteä jo ennen aamun sarastusta liikkeelle, sillä tuulettomassa metsässä ei olisi jaksanut olla elävä Erkkikään yli 30 asteen lämpötilassa keskipäivällä. Ja toisaalta, sitten taas iltaa kohti ilman viilentyessä pystyi palaamaan siestan jälkeen metsälle hommiinsa. Mustikoita ilmaantui tänä vuonna kohtalaisesti mutta puolukkapuoli meni ihan pipariksi, eli niitä ei juuri tullut. Nyt on enää jäljellä suppilovahverot hyvin rajallisille markkinoille.

Itse asiassa tuntuu, että tämä kesä meni erittäin nopeasti. Kaiken näköistä tekemistä niin harrastuspuolella kuin sosiaalisella rintamalla (lue: kaverit&pub) oli välillä liiankin kanssa. Taidan alkaa tulla jotenkin vanhaksi, kun ei meinaa perässä pysyä (Viime sunnuntaina kilahti 33v. mittariin!)

Summa summarum : kesä 2010 oli mieleenpainuva, monestakin eri syystä. Yritän kirjoitella hieman ahkerammin nyt, kun nuo kiireet ovat ohi. Tämä jäänyt hieman sivuraiteelle seisoksimaan koko blogintynkä.

Mustikkamättäät notkuu

Kaikilla sinisen marjan ystävillä pitää kiirettä, sillä mustikan satokausi on nyt etelä-Suomessa parhaimmillaan. Itsekin olen ollut useana päivänä iltahämäriin asti hankkimassa selkä- ja polvivaivoja mustikoita nyppiessä. Viime vuoteen verrattuna metsät suorastaan tursuavat mustikkaa. Tämä on huomattu myös torilla, sillä mustikan hinta on tipahtanut 4,5 euroon litralta. Nyt jos koskaan kannattaa alkaa täyttää pakastimia ja tehdä mehut ja hillot ja muut sörsselit mitä nyt sitten kukin mustikasta tekeekään, sillä marjat ovat vielä melko hyvässä kunnossa eikä tuholaisten jälkiä paljoa näy. Myöskin marjat muuttuvat vetisemmiksi loppukesästä ja alkusyksystä, mikäli niitä vielä jossain on jäljellä. Kauheaa ruuhkaa ei ole näkynyt metsällä vielä, ilmeisesti ihmisiä ei niin kauheasti kiinnosta tuo mustikan poiminta, onhan se vaivalloista ja hidasta, kokemuksen syvällä rintaäänellä sanottuna.

Ensimmäiset sienetkin ovat alkaneet pullahdella maasta ylös ja viime viikonloppu toikin mukanaan kaiken muun lisäksi hieman vajaan kolme ämpärillistä kantarelleja, kantturoita näin tuttavallisesti. Kantturoiden satokausi jatkuu pitkälle syksyyn, joten ehtii tässä vielä itse kukin hankkimaan omansa. Ja tietysti jos ei jostain syystä niitä löydä, niin toriltahan niitä aina päivän hintaan voipi hakea. Tällä hetkellä litrahinta pyörii kahdeksan euron tietämissä, mutta putoaa sitä mukaa, mitä enemmän tarjonta kasvaa. Mikäli olette joskus hakeneet keskustorilta kantturoita, niin ne ovat 98% todennäköisyydellä Randomin käsien kautta sinne päätyneet. Joten olen lähempänä kuin luulettekaan

Mutta mutta, ei ne antimet tule sieltä itsekseen tänne kotiin, joten pitääpä tästä taasen lähteä imuroimaan terveyspommit talteen.

P.S. Eilen päivällä pari ärhäkkää sadekuuroa pyyhkäisi ainakin Kaurialan yli ja toisen yhteydessä välähti jopa yksi salamakin + murina päälle. Kyllä on kovin köyhä ukkoskesä ollut (jälleen) tänä vuonna. Alkaa usko kohta loppua, että tänä vuonna mitään erikoisempaa nähtävää sillä saralla tarjotaan.

Satokausi alkamaisillaan

Tässä pikkuhiljaa kohta satokauden alkaessa tuli taas ajankohtaiseksi viime vuodelta pumpuliin haudattu pieni projektintynkä.

Eli kun tuolla marja- ja sienimetsässä tulee hyörittyä niin kauan kun sieltä jotain irtoaa, oli(si) tarkoitus aiheeseen liittyen kasata jonkin näköinen “sieniatlas”. Periaatteessa jälleen kerran omaksi iloksi, mutta tietysti kaikkia muitakin metsän antimia hyödyntäviä varten. Siitä ei ollut (eikä ole nytkään) tarkoitus tulla mikään kaiken kattava luettelo, vaan pikemminkin sellainen yleinen pieni tietolaari Kanta-Hämeen alueen (erityisesti Hämeenlinnan seudun) sienivalikoimaan. Tämäkin taas sillä varauksella, miten ehtii kaiken hulinan keskellä asiaan paneutumaan.