Ja elokuukin on jo ehtinyt puoleen väliinsä. Niin se aika rientää, varsinkin kun on paljon puuhaa.
Heinäkuun aikana kotikulmilla poikkesi pari kappaletta melkoisen mukavia ukonilmoja. Varsin runsassateisia sellaisia; ensimmäinen (3.7.) tipautti n. puolen tunnin aikana 27mm vettä parisenttisten rakeiden kera ja keskustassa olikin pieni tulvakaaos valmis. Kuvatusta osoitteessa http://randomi.kuvat.fi/kuvat/S%E4%E4+ja+m%E4%E4/3.7.2011/. Seuraava tulvahärdelli saapui 21.7. jolloin vettä n. samanpituisessa ajassa putosi FMI:n pönttöön 31mm. Ilman rakeita tällä kertaa. Ja jälleen pästiin uimasille Tuosta en ole vielä ehtinyt latailla kuvia muualle kuin naamakirjaan, mutta elävää kuvaa ehtinyt sentään postata osoitteeseen http://www.youtube.com/watch?v=-bDZDryZNQM. Heinäkuun aikana nurkilla pyörähteli muitakin ukonilmoja, mutta niistä nyt ei oikein salamoita ja jyrinöitä kummempaa irronnut. Sälää postaillaan lisää näkyville kumpaankin paikkaan sitä mukaa kun ehtii.
Heinäkuussa käynnistyi myös sieni- ja marjakausi ja siten myös torikauppa alkoi kohdallani. Siksi hiukan kiirusta pitänyt. Fillarillakin on tullut sotkettua pitkin maakuntaa huhtikuun puolesta välistä lähtien (hankin matkamittarin silloin) kohta 4500 kilometriä. Lomamatkalla tuli käväistyä kavereita moikkaamassa Pyhtäällä tuossa vajaa kaksi viikkoa sitten ja sen sellaista kaikkea pientä.
Astialle palaan taas ajan salliessa. Pitää lähteä nyt (klo 14:06) vielä fillarilenkille, sillä illalla saattaa rantautua syksyn viimeisiä ukkosia Hämeenlinnaankin.
Kesäpäivänseisauksena ukkosia tuntui tulevan Hämeenlinnan kulmilla ja kohdalla liukuhihnalta. Ensimmäinen muriseva otus starttasi jo puolenpäivän kieppeillä ja sitten olikin iltamyöhään, n klo 22 asti, enemmän sun vähemmän sähköä ilmassa. Ja rakeita maassa. Itse en kyllä törmännyt taivaallisen jääpalakoneen antimiin tällä kertaa.
Vuoden ensimmäinen (itse havaitsemani) lumisade Hämeenlinnassa saatiin 14.10. iltapäivällä noin klo. 13 aikaan. Joidenkin minuuttien ajan lunta/räntää tuli sakeasti, mutta se kuitenkin suli lähestulkoon välittömästi. Ilmatieteen laitoksen määritelmän mukainen ensilumi (lumensyvyys ensimmäistä kertaa syksyn aikana 1 cm) täyttyi 15.10. aamuna. Osa kyseisen illan ja yön aikana tulleesta lumesta ei vielä tänäänkään ole varjopaikoista sulanut. Tämän 14.10. iltapäivän kuuropilven reunalta bongasin luultavimmin vuoden viimeiset mammatukset. Samana päivänä reilu puoli tuntia myöhemmin törmäsi Vuorentaan nurkille pienoinen lumiraekuuro, josta tipahteli suurimmillaan 3-4 mm lumirakeita n. viiden minuutin ajan.
Täytyy myöntää, että nyt alkaa olla kesä ohi. Varmin merkki siitä on ollut se, että Kallen Marja (paikka jonne kuskaan kantarellit sekä metsän marjat) lopetti toimintansa kuluneen viikon keskiviikkona. Harmillista sinänsä, koska puolukat ja esimerkiksi suppilovahverot vielä odottavat tuloaan.
Pieni mukava ukonilmakin vielä eksyi näille nurkille 25.8. Harmillisesti tämä myrskykausi alkaa olla ohitse. Mutta, onhan meillä ollut neljä kappaletta suuria ja vahinkoja aiheuttavia myrskyjä tänä kesänä. Asta, Veera parina ensimmäisenä. Mitä olen noita meteorologian puolelta tuttujen blogeja lukenut, Suomen kamaralle iskeytyi tänä vuonna monen monta MCS:ia (Mesoscale Convective System) ja muutama supersolukin taas tänä vuonna on havaittu.
Tällainen pikkuinen ukkonen tarttui vielä 25.8. kameran kennolle:
8.8. Hämeenlinnaa (varsinkin itäosia) kuritti melkoinen ukkonen. Itse olin sillä hetkellä Kettumäessä entisen työkaverin luona hörppimässä olutta, kun taivas repesi. Salamoita iski parhaimmillaan sekunnin välein, vettä tuli vaakasuorassa parvekkeelle, jolloin oli pakko iskeä parvekelasit kiinni. Puut taipuivat aikas nätisti tuon rajuilman edellä huuhtoneen puuskarintaman mukana.
25.7. iski kahden aikaan aamuyöllä johonkin lähistölle salama, jonka äännähdykseen sitten heräsinkin. Pikainen tutkien vilkaisu sai meitsin raahautumaan parvekkeelle kameroiden kanssa ja heittämään sadepöntön pihalle. Iloa ei kestäny kauaa, sillä tuo kuuronauhahässäkkä meni aika nopeasti tästä yli, mutta sadepönttöön ehti n. vartin aikana kertyä 8mm. Videota välillä hurjaksikin yltyneeksi salamoinnista ehti saada.
Sitten seuraavaksi 29.7. illalla Hämeenlinnan länsipuolelta ohitti jokin pippurinen ukkossysteemi, joka ilmeni täällä kalevantulina, joita kävin ihailemassa Ahveniston hyppyrimäen luiskalla. Niistä muutama kuvatus löytyy jälleen kerran naamakirjasta. Videot äänettömistä leiskauksista löytyvät sitten taas joutuubin sääkanavaltani.
Tänään pitää tuossa klo 13 aikaan vaivautua juna-asemalle kohti Riihimäkeä, jossa pidämme jälleen jokavuotisen FLC:n miitin. Viime vuonna pidimmekin tuon Hämeenlinnan Aulangolla, josta lienee merkintä blogissani jossain tuolla hamassa historiassa.
Iltapäivällä 15.7. Hämeenlinnan nurkille kehittyi etelästä tulleiden ukkoskuurojen eteen melko aktiivinen kuuronauha, joka salamoi ja murisi melko lahjakkaasti. Kyseisen systeemin etureunalla nähtiin myös vyörypilvi.
Kyseisen iltapäivän tapahtumista on kaksi videota valmiina.
Unohdin tuon aivan kokonaan kovalevylle lahoamaan, kunnes sitten tuossa pari päivää takaperin muistin, että on vielä tekemättä sekin. 23.5. heti aamusta iski pieni mutta pippurinen ukkoskuuro kohdalle, johon sitten heräsin noin seitsemän aikaan aamulla. Vettä saatiin kuin aisaa hetken verran ja yksi salama tipahti ilmeisen lähelle äänestä päätellen (kohdassa 3:15 tuossa allaolevassa videossa.)
Olihan tuo harvinaista herkkua heti aamusta saada jotain säpinää säiden haltijalta. Täällä Hämeenlinnassa kun ei ole niin kauheasti mitään erikoista vielä ollutkaan. Kolmena päivänä ukkostellut koko alkukesän aikana. Kovin on ollut köyhää sillä rintamalla.
Tänään juuri tuossa hetki sitten eräs pilvi heivasi eilisen kokoisia rakeita taivaalta. Aloin ihmettelemään tässä koneella kuvia käsitellessä, että mitäs ikkunapeltiin kolisee. Ja rakeitahan sieltä tuli. Olipa pakko sännätä kameran kanssa ulos ihmettelemään. Tuollaisia se taivaan ukko tänään siis heitteli hiukan kolmen jälkeen. Lisää tällaista, vielä mielellään jyrinöidenkin kanssa
Tänään tässä koneella istuessa tuli vahingossa vilkaistua tutkia kohti ja huomasin mukavan nopeaa kuuropilvikehitystä tässä Etelä-Suomen nurkilla. Olihan se pakko lähteä ulos pienelle kierrokselle. Taivaalla seilasikin tämän vuoden mittakaavaan nähden mukavan oloisia kukkakaaleja ja kun olin päässyt ovesta ulos, tippui arviolta kourallinen herneen kokoisia vetisiä rakeentynkiä. Eipä täällä sitten muuta oikein saatukaan, edes vettäkään oikein tullut. Tapahtui siis tuossa puoli kahden, kahden kieppeillä. Olipa se alku toki tämäkin.
Tuosta en ole vielä ehtinyt latailla kuvia muualle kuin naamakirjaan, mutta elävää kuvaa ehtinyt sentään postata osoitteeseen http://www.youtube.com/watch?v=-bDZDryZNQM. Heinäkuun aikana nurkilla pyörähteli muitakin ukonilmoja, mutta niistä nyt ei oikein salamoita ja jyrinöitä kummempaa irronnut. Sälää postaillaan lisää näkyville kumpaankin paikkaan sitä mukaa kun ehtii.
Kirjoittaja: randominblogi 
