16.6.2010 Toni goes Renko

18 Kilometrin polkemisen jälkeen olin vihdoin Rengon keskustassa. Sitä ennen oli pysähdytty Pyyttämön levähdysalueelle hetkeksi aikaa. Ensimmäinen ajatukseni Rengossa oli: “Onko täällä ollenkaan ihmisiä?” Keskellä kirkasta päivää ei ristin sielua tullut vastaan, kun poljin keskustan läpi Pyhän Jaakon kirkolle. Outo kylä.

Komia kirkkohan se oli, tosin ilmeisesti jotain remontintynkää siinä oli menoillaan, koska kellotapulin juuressa lepatti mustaa muovia, ja kirkon toiselle sivulle oli rakennettu väliaikaiset rännit mustasta, ilmeisesti, salaojaputkesta. Se hieman tiputti kohteen kuvauksellisuutta, mutta räpsinpä silti, en aikonut tulla myöhemmin enää uudestaan paikalle.

Vieressä oli myöskin kylän museo, Härkätien museo. Valitettavasti kesäkuussa mokoma on vain sunnuntaisin auki. Noh, eipä mua niin kauheasti kiinnosta kylläkään nuo museot, joten taidan jättää sunnuntaina polkematta uudestaan Renkoon pelkän museon takia. Eipä siellä sitten juuri muuta ollutkaan kuin kirkko ja tuo museo.

Sitten alkoi taas 18 kilometrin pikataipale. Kyltti Turun valtatien risteyksessä kiitti käynnistä. Ajattelin mielessäni, että jos siinä olisi vielä lukenut vaikkapa “Tervetuloa uudelleen!”, olisin varmasti kuollut nauruun. Renko on niin onneton kyläpahanen, ettei sitä voi suositella juuri kenellekään. Paluumatkalla jälleen pikapysähdys Pyyttämöllä eväillä ja taas matkaan. Renko tuli katsottua noin tunnissa ja koko matka kesti nelisen tuntia. Ei ole paljoa muuta mainittavaa tästä reissusta.

Muutama hassu kuvatus tuosta erittäin uneliaasta paikasta löytyy osoitteesta http://www.facebook.com/album.php?aid=2060397&id=1110903031&l=2bd89b349c.

Randomin paluu

Kevään kuhina ja hieman pitkäksi venynyt vapunvietto on pitänyt bloginkirjoittajan poissa linjoilta vähän aikaa. Nyt on aika taas palata “muonavahvuuteen” ja jatkaa siitä mihin jäätiin.

Ensimmäiset (yö)ukkosetkin sitten saatiin Hämeenlinnankin seudulla jokin aika sitten, mutta havaintojen teko ja tapahtuman kuvaus jäi sitten vähemmälle, sattuneesta syystä. Kesää on onneksi vielä runsaasti jäljellä, joten vielä tässä ehtii salaman jos toisenkin näkemään.

Uutuutena tänä keväänä harrastusten joukkoon muljahti pyöräily. Noin kuukausi sitten hankin itselleni kulkineen ja sillä onkin siitä lähtien ajettu jo satoja kilometrejä. Pisimmät päiväreissut ovat olleet hieman reilun 40 kilometrin luokkaa, joten kunto on ainakin noussut kohisten. Ehkäpä näistä pyöräretkistä lähiseudulle voisi joskus vääntää jotain tarinantynkääkin ehtiessään.

Sitten vielä on mainittava, että ensimmäistä kertaa elämässäni näin aidon kukkivan kylmänkukan tuossa muutamia päiviä sitten. Tämä alla oleva rauhoitettu luonnon kaunotar löytyi Turun Valtatien lähistöltä jonkin matkaa Orsitien liittymästä Renkoon päin.

Tämmöistä turinaa täältä tänään. I’ll be back, sanoi Terminaattorikin.