Näköalapaikka ei ole näköalapaikka

Tai ainakin näin Hämeenlinnassa. Tänään sain taas yhden hyvän syyn kirota kaikki luonnonsuojelualueet, luonnonsuojelijat ja muut puiden- halaajat alimpaan manalaan. Hattelmalanharjun näköalapaikka kun on pahasti piilossa puiden takana, eikä sieltä käytännössä ole kovinkaan laaja esteetön näköala. Puustoa ei tietenkään saa poistaa, jotta harjun tornista näkisi jonnekin muihinkin ilmansuuntiin, mielellään 360 astetta ympäriinsä. Omasta puolestani jokin väkevä trombi sais käydä niittämässä koko mäen paljaaksi tai vaikka jokin tee-se-itse-metsuri yön pimeydessä käydä raksimassa puut mahalleen. Että sapetti. Taidan sanoa irti jäsenyyteni Luonnonsuojeluliitosta.

Sama pätee myös Myllymäen näköalatasanteelle. Minkä h**vetin takia sitä kauheaa pusikkoa ja sekalaista puustoa ei voi pistää nurin siitä edestä? Nyt taas lehtien tullessa puihin ja pensaisiin huomasi, kuinka näkökenttä rajoittuu entisestään. Pieni kapea keila kaiken maailman risujen välistä kaupunkia kohti. Että sapetti taas. Hämeenlinnasta puuttuu ympäri vuorokauden yleisölle avoinna oleva näköalatorni tai muu -paikka, josta on näköala kaikkiin ilmansuuntiin. Aulangon tornikin kun on auki milloin on, en edes tiedä, muttei tietenkään aina juuri silloin kun sitä eniten kaipaisi. Suuri puute. Pidän kyllä luonnosta (kuten varmaan sen täälläkin huomaa) mutta vain ja ainoastaan kun se ei häiritse rakennusten tai yleisten paikkojen alkuperäistä käyttötarkoitusta. En ymmärrä miksi täällä kaikki saa rehottaa vapaasti. Tässä kaupungissa on vaikeaa ellei melkein mahdotonta valokuvata mitään suurempia kokonaisuuksia, kun aina löytyy jokin puu, pähkinäpensas tai mikä vaan, jossa roikkuu jokin ituhippi kettingillä kiinni >:(

Metsänhoitoa

Lähdin pitkästä aikaa erääseen suosimaani luontokohteeseen katsomaan, miten kevät siellä on edistynyt. Suureksi pettymykseksi huomasin, että Metsän”hoito”yhdistys oli käynyt paikalla ja tuttu seutu oli kuin tykistökeskityksen jäljiltä. Oli vallan surullista huomata, että ennen niin mukavan mystinen havumetsä paksuine sammalineen oli mennyttä. Pistää miettimään, miten tuo sana “hoito” liittyy tähän asiaan? Tällä logiikalla terveydenhoito tarkoittaisi sitä, että sairaalassa katkotaan kädet ja jalat ja leikellään loppu kropasta täyteen erinäköisiä vekkejä. Tuskin sellaista terveydenhoitoa kovin moni itselleen haluaisi.

Myöskin pisti ihmetyttämään, että onpa se kumma, kuinka ihmeessä luonto ja metsät ovat tulleet toimeen, ennen kuin ihminen on mennyt “hoitamaan” niitä. Vastaus: aivan hyvin, ellei jopa paremminkin. Nyt sain surukseni todeta, että kaikki aluskasvillisuus on mennyttä, joka paikka on sikin sokin erinäköisiä risukasoja ja kestää kymmeniä vuosia ennen kuin luonto siitä toipuu ennalleen, jos nyt toipuu koskaan. Luonto on aina pitänyt itse itsestään huolta eikä siihen ole ennenkään ihmistä tarvittu. Noh, tulipahan hoidettua pilalle.

R.I.P.