Heinäkuu heilahti

Ja elokuukin on jo ehtinyt puoleen väliinsä. Niin se aika rientää, varsinkin kun on paljon puuhaa.

Heinäkuun aikana kotikulmilla poikkesi pari kappaletta melkoisen mukavia ukonilmoja. Varsin runsassateisia sellaisia; ensimmäinen (3.7.) tipautti n. puolen tunnin aikana 27mm vettä parisenttisten rakeiden kera ja keskustassa olikin pieni tulvakaaos valmis. Kuvatusta osoitteessa http://randomi.kuvat.fi/kuvat/S%E4%E4+ja+m%E4%E4/3.7.2011/. Seuraava tulvahärdelli saapui 21.7. jolloin vettä n. samanpituisessa ajassa putosi FMI:n pönttöön 31mm. Ilman rakeita tällä kertaa. Ja jälleen pästiin uimasille Tuosta en ole vielä ehtinyt latailla kuvia muualle kuin naamakirjaan, mutta elävää kuvaa ehtinyt sentään postata osoitteeseen http://www.youtube.com/watch?v=-bDZDryZNQM. Heinäkuun aikana nurkilla pyörähteli muitakin ukonilmoja, mutta niistä nyt ei oikein salamoita ja jyrinöitä kummempaa irronnut. Sälää postaillaan lisää näkyville kumpaankin paikkaan sitä mukaa kun ehtii.

Heinäkuussa käynnistyi myös sieni- ja marjakausi ja siten myös torikauppa alkoi kohdallani. Siksi hiukan kiirusta pitänyt. Fillarillakin on tullut sotkettua pitkin maakuntaa huhtikuun puolesta välistä lähtien (hankin matkamittarin silloin) kohta 4500 kilometriä. Lomamatkalla tuli käväistyä kavereita moikkaamassa Pyhtäällä tuossa vajaa kaksi viikkoa sitten ja sen sellaista kaikkea pientä.

Astialle palaan taas ajan salliessa. Pitää lähteä nyt (klo 14:06) vielä fillarilenkille, sillä illalla saattaa rantautua syksyn viimeisiä ukkosia Hämeenlinnaankin.

Mustikkamättäät notkuu

Kaikilla sinisen marjan ystävillä pitää kiirettä, sillä mustikan satokausi on nyt etelä-Suomessa parhaimmillaan. Itsekin olen ollut useana päivänä iltahämäriin asti hankkimassa selkä- ja polvivaivoja mustikoita nyppiessä. Viime vuoteen verrattuna metsät suorastaan tursuavat mustikkaa. Tämä on huomattu myös torilla, sillä mustikan hinta on tipahtanut 4,5 euroon litralta. Nyt jos koskaan kannattaa alkaa täyttää pakastimia ja tehdä mehut ja hillot ja muut sörsselit mitä nyt sitten kukin mustikasta tekeekään, sillä marjat ovat vielä melko hyvässä kunnossa eikä tuholaisten jälkiä paljoa näy. Myöskin marjat muuttuvat vetisemmiksi loppukesästä ja alkusyksystä, mikäli niitä vielä jossain on jäljellä. Kauheaa ruuhkaa ei ole näkynyt metsällä vielä, ilmeisesti ihmisiä ei niin kauheasti kiinnosta tuo mustikan poiminta, onhan se vaivalloista ja hidasta, kokemuksen syvällä rintaäänellä sanottuna.

Ensimmäiset sienetkin ovat alkaneet pullahdella maasta ylös ja viime viikonloppu toikin mukanaan kaiken muun lisäksi hieman vajaan kolme ämpärillistä kantarelleja, kantturoita näin tuttavallisesti. Kantturoiden satokausi jatkuu pitkälle syksyyn, joten ehtii tässä vielä itse kukin hankkimaan omansa. Ja tietysti jos ei jostain syystä niitä löydä, niin toriltahan niitä aina päivän hintaan voipi hakea. Tällä hetkellä litrahinta pyörii kahdeksan euron tietämissä, mutta putoaa sitä mukaa, mitä enemmän tarjonta kasvaa. Mikäli olette joskus hakeneet keskustorilta kantturoita, niin ne ovat 98% todennäköisyydellä Randomin käsien kautta sinne päätyneet. Joten olen lähempänä kuin luulettekaan

Mutta mutta, ei ne antimet tule sieltä itsekseen tänne kotiin, joten pitääpä tästä taasen lähteä imuroimaan terveyspommit talteen.

P.S. Eilen päivällä pari ärhäkkää sadekuuroa pyyhkäisi ainakin Kaurialan yli ja toisen yhteydessä välähti jopa yksi salamakin + murina päälle. Kyllä on kovin köyhä ukkoskesä ollut (jälleen) tänä vuonna. Alkaa usko kohta loppua, että tänä vuonna mitään erikoisempaa nähtävää sillä saralla tarjotaan.

Satokausi alkamaisillaan

Tässä pikkuhiljaa kohta satokauden alkaessa tuli taas ajankohtaiseksi viime vuodelta pumpuliin haudattu pieni projektintynkä.

Eli kun tuolla marja- ja sienimetsässä tulee hyörittyä niin kauan kun sieltä jotain irtoaa, oli(si) tarkoitus aiheeseen liittyen kasata jonkin näköinen “sieniatlas”. Periaatteessa jälleen kerran omaksi iloksi, mutta tietysti kaikkia muitakin metsän antimia hyödyntäviä varten. Siitä ei ollut (eikä ole nytkään) tarkoitus tulla mikään kaiken kattava luettelo, vaan pikemminkin sellainen yleinen pieni tietolaari Kanta-Hämeen alueen (erityisesti Hämeenlinnan seudun) sienivalikoimaan. Tämäkin taas sillä varauksella, miten ehtii kaiken hulinan keskellä asiaan paneutumaan.