Iloisia poikasuutisia Aulangolta

Törmäsin eilen uutiseen, joka kertoi Aulangon joutsenten saaneen neljä poikasta. Juuri ennen tuon artikkelin lukemista olin käväissyt Aulangon näkötornissa tutkailemassa lähialueiden sään kehitystä, ukkosherkkää keliä kun on riittänyt parina päivänä. Tuolloin en tullut edes poikenneeksi Joutsenlammella, joten pitää tässä viikonlopun aikana vaikkapa porhaltaa uudestaan paikalle kameran kanssa bongailemaan joutsenuntuvikkoja.

Päivitys (16.7.2011):  muutama napsu artikkeliin lisätyn lisäksi löytyy tästä. Valitettavasti tuosta poikueesta lienee yksi kuollut, koska enää niitä liikkuu emojen mukana kolme kappaletta.

Kevät käyntiin

Kuten varmasti kaikki ovat huomanneet, blogi on ollut talven yli telakalla. Siitä saattaa tulla jokavuotinen käytäntö, sikäli kun alan olemaan sen verran mukavuudenhaluinen, ettei kolmeakymmentä pakkasastetta repivät lukemat sekä vyötäröön asti ylettyvät hanget liiemmälti houkuttele ulos. Muutenkin talvi kokonaisuudessaan on aikaa, jonka mielelläni viettäisin horroksessa tai vaihtoehtoisesti jossain hieman lämpimämmässä maassa Nyt kuitenkin siis sain itseni raahattua pitkästä aikaa ulos pällistelemään kevään tuloa.

Pettymyksekseni kuitenkin huomasin, että koko kevät on vielä ihan alkutekijöissään, eikä edes linturintamalla oikein ole vielä mitään erikoisempaa havaittu. Päivän sentään pelasti joutsenparivaljakko, joka pääsi “yllättämään” lentämällä suoraan yläpuolelta ennen kuin olin edes kunnolla ehtinyt pysähtyä. Kamerassa oli kiinni Sigman 100-200mm manuaalikakkula, enkä ollut vielä edes ehtinyt asetuksiani räplätä kuntoon, joten allaoleva kuva on mielestäni yllättävän hyvä siihen nähden.

Laulujoutsenet saapumassa.

 

9/10.11.2010 Lunta tupaan ja lähdevettä napaan

Eilisaamuna sai pitkästä aikaa herätä valkoiseen maahan. Tosin ko. illan/yön lumipyryn jälkeen oli lämpömittari heilahtanut ikävästi plussan puolelle ja ulkona vastassa olikin vaihteeksi märkä loskakeli. Hukkaan meni parin päivän kestäneiden pakkasten kunniaksi tehty fillarin pesu taas

Kuitenkin, edellispäivänä tehtyjen suunnitelmien mukaan oli vuorossa Sattulan kylässä sijaitsevan Kiehuvalähteen etsintä. Pikainen vilkaisu kotosalla Kansalaisen karttapaikasta, jonka yritin syövyttää muistiin ja sen turvin lähdin matkaan. Gepsit sun muut turhan tarkat menetelmät on vaan ylimääräistä hifistelyä Paikan lähelle piti kartan, sekä myös Geokätköilijöiden kohdekuvauksen mukaan viedä helppokulkuinen traktoriura, jonka päästä erkanee polku suoraan mestalle. Tuosta helppokulkuisesta nyt voisin olla montaa mieltä (fillarin kanssa jopa “helppokulkuinen” traktoriura+senttikaupalla lunta=ärräpäiden luettelua.)

Koskapa edellisyönä todellakin oli lunta tullut, eipä ollut polusta harmainta hajuakaan, joten aikamoisella hakuammunnalla lähdin vaeltelemaan metsän kätköihin. Onneksi sentään tuon havaittavan traktoriuran päässä seisoi jokin vanha, ilmeisesti käytöstäpoistettu ladonrohjake, jonka muistin kartasta ja joka toimi siten kiintopisteenä.

Matkani varrella törmäsin suunnilleen tuon pienen ladon kokoiseen siirtolohkareeseen, joka oli haljennut puolesta välistä, toinen puoli moneen osaan ja toinen säilynyt ehjänä. Pienenä kuriositeettina tuosta halkeamiskohdasta kasvoi aikuinen koivu. Lienee kuitenkin alkanut kasvunsa tuon kiven halkeamisen jälkeen Valitettavasti kuvatukset tuosta möhköstä meni hämärässä metsässä hiukan ketulleen kun en jaksanut kaivaa jalustaa esiin vielä tässä vaiheessa.

Hetken tuota kivenjärkälettä ihmettelin jonka jälkeen jatkoin neulan etsimistä heinäsuovasta. Hiukan reilu tunti meni yhteensä tuohon samoiluun, kunnes törmäsin kuivuneeseen ojanuomaan, jonka muistin kartalta. Sitä sitten seurailemalla päädyin kohtaan, jossa jo vesi solisikin. Ei ollut enää kummoinen temppu hiipiä puroa ylävirtaan, josta paljastuikin kristallinkirkas Kiehuvalähde.

Kiehuvalähde

Lähteen partaalle pystytin “tilapäisleirin” evästaukoa ja muutamaa kuvatusta varten. Kieltämättä muona maistuu erilaiselta metsän siimeksessä, korpin ronksottaessa puussa, kirkkaan lähdeveden solistessa vieressä. Kelpasi hyvin lähteen tarjoama jääkylmä anti palan painikkeeksi. Ainoa pieni miinus oli Parolannummelta kuuluvat taistelun äänet, joista ei täällä lähiseudulla tunnu pääsevän eroon millään.

Huomenna perjantaina pitää tehdä uusintaretki paikalle, tarkoituksena esitellä kyseisen paikka ELY-keskuksessa työskentelevälle kaverille kun sattuu olemaan lähistöllä Hakinharjulla työn puolesta. Samalla voisi napsia kuvatuksia pieleen menneestä siirtolohkareestakin. Päivitän sitten tätä kertomusta tarpeen mukaan.

Tällainen pidempi kertomus tällä kertaa. Ja nyt tulikin taas kiire, valoisa aika alkaa olla melkoisen vähissä (parisen tuntia enää ja aurinko on taas mennyt mailleen tuolla pilvien takana), joten täytyypä sännätä katsomaan, jos löytäisi jotain mielenkiintoista vielä jostain lähiseudulta.

14.10.2010 Ensilumi

Vuoden ensimmäinen (itse havaitsemani) lumisade Hämeenlinnassa saatiin 14.10. iltapäivällä noin klo. 13 aikaan. Joidenkin minuuttien ajan lunta/räntää tuli sakeasti, mutta se kuitenkin suli lähestulkoon välittömästi. Ilmatieteen laitoksen määritelmän mukainen ensilumi (lumensyvyys ensimmäistä kertaa syksyn aikana 1 cm) täyttyi 15.10. aamuna. Osa kyseisen illan ja yön aikana tulleesta lumesta ei vielä tänäänkään ole  varjopaikoista sulanut. Tämän 14.10. iltapäivän kuuropilven reunalta bongasin luultavimmin vuoden viimeiset mammatukset. Samana päivänä reilu puoli tuntia myöhemmin törmäsi Vuorentaan nurkille pienoinen lumiraekuuro, josta tipahteli suurimmillaan 3-4 mm lumirakeita n. viiden minuutin ajan.

 

14.10.2010 mammatuksia Tiiriössä

 

 

14.10.2010 lumiraekuuro Vuorentakana

 

Randomin paluu

Kevään kuhina ja hieman pitkäksi venynyt vapunvietto on pitänyt bloginkirjoittajan poissa linjoilta vähän aikaa. Nyt on aika taas palata “muonavahvuuteen” ja jatkaa siitä mihin jäätiin.

Ensimmäiset (yö)ukkosetkin sitten saatiin Hämeenlinnankin seudulla jokin aika sitten, mutta havaintojen teko ja tapahtuman kuvaus jäi sitten vähemmälle, sattuneesta syystä. Kesää on onneksi vielä runsaasti jäljellä, joten vielä tässä ehtii salaman jos toisenkin näkemään.

Uutuutena tänä keväänä harrastusten joukkoon muljahti pyöräily. Noin kuukausi sitten hankin itselleni kulkineen ja sillä onkin siitä lähtien ajettu jo satoja kilometrejä. Pisimmät päiväreissut ovat olleet hieman reilun 40 kilometrin luokkaa, joten kunto on ainakin noussut kohisten. Ehkäpä näistä pyöräretkistä lähiseudulle voisi joskus vääntää jotain tarinantynkääkin ehtiessään.

Sitten vielä on mainittava, että ensimmäistä kertaa elämässäni näin aidon kukkivan kylmänkukan tuossa muutamia päiviä sitten. Tämä alla oleva rauhoitettu luonnon kaunotar löytyi Turun Valtatien lähistöltä jonkin matkaa Orsitien liittymästä Renkoon päin.

Tämmöistä turinaa täältä tänään. I’ll be back, sanoi Terminaattorikin.

Kärmeksen kevätpäivä

Nyt se on sitten vihdoin ja viimein ensimmäinen varma kevään merkki bongattu, nimittäin kyy liikenteessä. Tämä kaveri sattui vahingossa silmääni, kun olin Moreenin alueen metsissä tarpomassa. Hieman jo sulamaan ehtineen rinteen kivenkolosta hän siis kurkisteli kevätpäivää, joka ei kyllä ollut kovin kummoinen Tuli pieni paniikki kun kaivelin kameraa repusta, jotta ehtisin saada edes jonkin näköisen näpsyn otuksesta. Pari hätäistä ehdinkin saada, ennenkuin tämä tyyppi otti ja vetäytyi rullalle kivenkoloon sihisemään. Kai se on siis pakko uskoa, että se kevät on käsillä, kuulemani mukaan kärmesten ilmestyminen näkyville on ensimmäisiä varmoja merkkejä asiasta.

Tallensin myös tämän, omasta mielestäni, melko varhaisen havainnon Hatikan kevätseurantaan.  Saapas katsoa, mitä heidän keräämiään kevään merkkejä seuraavaksi ponnahtaa esiin.

Pieni yökkönen

Pukkasi sitten pienen yöukkosen tässä 26-27.8. välisenä yönä. Ensin havahduin siihen kun yhtäkkiä jyrisi ja murisi niin pahasti, että meinasi mennä oluet väärään kurkkuun, ja sitten alkoikin välkkyä ja murista vielä lisää. Pakkohan se oli sännätä parvekkeelle ihmettelemään ehkä tämän vuoden viimeisiä köhinöitä.

Videolle tarttui muutama mukava salamikin jopa, 30 sekunnin valotukset meni aivan pieleen eikä niihin osunut kuin elosalamoista sinistä taivasta. En tiedä miten nuo salamat osaakin juonia niin, että ne välähtää juuri silloin, kun ei ole kamera valmiina vielä ikuistamaaan.

Videolla: http://www.youtube.com/watch?v=lr0pAyft2y0, kooste yön parhaimmistosta… Videokaappaukset salameista: http://kuvablogi.com/blog/16378/2/.

Muutoin tässä ei mitään kauhean ihmeellistä taasen ole ollutkaan, metsällä tullut ravattua päivät pitkät, kun kerran siellä vielä jotain satoakin on saatavilla. Kohta sekin loppuun, kunhan nuo suppilovahverot saadaan vielä talteen ja myyntiin. Mutta nyt nukkumaan, kello näyttää jo 4:10 ja aamulla pitäisi taasen saada itsensä kammettua ylös punkan pohjalta heti, kun alkaa päivä valostumaan.

Vielä yksi tai kaksi ukkosta tälle kaudelle? Kiitos?

Mustikkamättäät notkuu

Kaikilla sinisen marjan ystävillä pitää kiirettä, sillä mustikan satokausi on nyt etelä-Suomessa parhaimmillaan. Itsekin olen ollut useana päivänä iltahämäriin asti hankkimassa selkä- ja polvivaivoja mustikoita nyppiessä. Viime vuoteen verrattuna metsät suorastaan tursuavat mustikkaa. Tämä on huomattu myös torilla, sillä mustikan hinta on tipahtanut 4,5 euroon litralta. Nyt jos koskaan kannattaa alkaa täyttää pakastimia ja tehdä mehut ja hillot ja muut sörsselit mitä nyt sitten kukin mustikasta tekeekään, sillä marjat ovat vielä melko hyvässä kunnossa eikä tuholaisten jälkiä paljoa näy. Myöskin marjat muuttuvat vetisemmiksi loppukesästä ja alkusyksystä, mikäli niitä vielä jossain on jäljellä. Kauheaa ruuhkaa ei ole näkynyt metsällä vielä, ilmeisesti ihmisiä ei niin kauheasti kiinnosta tuo mustikan poiminta, onhan se vaivalloista ja hidasta, kokemuksen syvällä rintaäänellä sanottuna.

Ensimmäiset sienetkin ovat alkaneet pullahdella maasta ylös ja viime viikonloppu toikin mukanaan kaiken muun lisäksi hieman vajaan kolme ämpärillistä kantarelleja, kantturoita näin tuttavallisesti. Kantturoiden satokausi jatkuu pitkälle syksyyn, joten ehtii tässä vielä itse kukin hankkimaan omansa. Ja tietysti jos ei jostain syystä niitä löydä, niin toriltahan niitä aina päivän hintaan voipi hakea. Tällä hetkellä litrahinta pyörii kahdeksan euron tietämissä, mutta putoaa sitä mukaa, mitä enemmän tarjonta kasvaa. Mikäli olette joskus hakeneet keskustorilta kantturoita, niin ne ovat 98% todennäköisyydellä Randomin käsien kautta sinne päätyneet. Joten olen lähempänä kuin luulettekaan

Mutta mutta, ei ne antimet tule sieltä itsekseen tänne kotiin, joten pitääpä tästä taasen lähteä imuroimaan terveyspommit talteen.

P.S. Eilen päivällä pari ärhäkkää sadekuuroa pyyhkäisi ainakin Kaurialan yli ja toisen yhteydessä välähti jopa yksi salamakin + murina päälle. Kyllä on kovin köyhä ukkoskesä ollut (jälleen) tänä vuonna. Alkaa usko kohta loppua, että tänä vuonna mitään erikoisempaa nähtävää sillä saralla tarjotaan.

Satokausi alkamaisillaan

Tässä pikkuhiljaa kohta satokauden alkaessa tuli taas ajankohtaiseksi viime vuodelta pumpuliin haudattu pieni projektintynkä.

Eli kun tuolla marja- ja sienimetsässä tulee hyörittyä niin kauan kun sieltä jotain irtoaa, oli(si) tarkoitus aiheeseen liittyen kasata jonkin näköinen “sieniatlas”. Periaatteessa jälleen kerran omaksi iloksi, mutta tietysti kaikkia muitakin metsän antimia hyödyntäviä varten. Siitä ei ollut (eikä ole nytkään) tarkoitus tulla mikään kaiken kattava luettelo, vaan pikemminkin sellainen yleinen pieni tietolaari Kanta-Hämeen alueen (erityisesti Hämeenlinnan seudun) sienivalikoimaan. Tämäkin taas sillä varauksella, miten ehtii kaiken hulinan keskellä asiaan paneutumaan.

Olli Orava

Tässä kahtena päivänä “jouduin” käväisemään sukulaisten luona tietokoneisiin liittyvissä asioissa. Mutta ei siitä sen enempää, jotenkin nuo kompuutteriasiat saa savun nousemaan korvista.

Samalla kerralla tuli tutustuttua rivitalon takapihalla melkoisen kesyyn oravaan, nimeltään Olli. Lähemmin kun pääsi katsomaan, paljastuikin, että kyseessä onkin tyttöorava. No, Ei se nimi oravaa pahenna, ellei orava nimeä. Pähkinät katoavat nimivammasta huolimatta parempiin suihin ennätysvauhtia, melkein suoraan kädestä. On varsin hauskaa seurata oravan edesottamuksia, ja lohkeaahan siinä kuva tai muutama aina silloin tällöin.

Ollista tuli kertaheitolla julkkis, jonka oma galleria löytyy osoitteessa http://kuvablogi.com/blog/16378/37/.