9/10.11.2010 Lunta tupaan ja lähdevettä napaan

Eilisaamuna sai pitkästä aikaa herätä valkoiseen maahan. Tosin ko. illan/yön lumipyryn jälkeen oli lämpömittari heilahtanut ikävästi plussan puolelle ja ulkona vastassa olikin vaihteeksi märkä loskakeli. Hukkaan meni parin päivän kestäneiden pakkasten kunniaksi tehty fillarin pesu taas

Kuitenkin, edellispäivänä tehtyjen suunnitelmien mukaan oli vuorossa Sattulan kylässä sijaitsevan Kiehuvalähteen etsintä. Pikainen vilkaisu kotosalla Kansalaisen karttapaikasta, jonka yritin syövyttää muistiin ja sen turvin lähdin matkaan. Gepsit sun muut turhan tarkat menetelmät on vaan ylimääräistä hifistelyä Paikan lähelle piti kartan, sekä myös Geokätköilijöiden kohdekuvauksen mukaan viedä helppokulkuinen traktoriura, jonka päästä erkanee polku suoraan mestalle. Tuosta helppokulkuisesta nyt voisin olla montaa mieltä (fillarin kanssa jopa “helppokulkuinen” traktoriura+senttikaupalla lunta=ärräpäiden luettelua.)

Koskapa edellisyönä todellakin oli lunta tullut, eipä ollut polusta harmainta hajuakaan, joten aikamoisella hakuammunnalla lähdin vaeltelemaan metsän kätköihin. Onneksi sentään tuon havaittavan traktoriuran päässä seisoi jokin vanha, ilmeisesti käytöstäpoistettu ladonrohjake, jonka muistin kartasta ja joka toimi siten kiintopisteenä.

Matkani varrella törmäsin suunnilleen tuon pienen ladon kokoiseen siirtolohkareeseen, joka oli haljennut puolesta välistä, toinen puoli moneen osaan ja toinen säilynyt ehjänä. Pienenä kuriositeettina tuosta halkeamiskohdasta kasvoi aikuinen koivu. Lienee kuitenkin alkanut kasvunsa tuon kiven halkeamisen jälkeen Valitettavasti kuvatukset tuosta möhköstä meni hämärässä metsässä hiukan ketulleen kun en jaksanut kaivaa jalustaa esiin vielä tässä vaiheessa.

Hetken tuota kivenjärkälettä ihmettelin jonka jälkeen jatkoin neulan etsimistä heinäsuovasta. Hiukan reilu tunti meni yhteensä tuohon samoiluun, kunnes törmäsin kuivuneeseen ojanuomaan, jonka muistin kartalta. Sitä sitten seurailemalla päädyin kohtaan, jossa jo vesi solisikin. Ei ollut enää kummoinen temppu hiipiä puroa ylävirtaan, josta paljastuikin kristallinkirkas Kiehuvalähde.

Kiehuvalähde

Lähteen partaalle pystytin “tilapäisleirin” evästaukoa ja muutamaa kuvatusta varten. Kieltämättä muona maistuu erilaiselta metsän siimeksessä, korpin ronksottaessa puussa, kirkkaan lähdeveden solistessa vieressä. Kelpasi hyvin lähteen tarjoama jääkylmä anti palan painikkeeksi. Ainoa pieni miinus oli Parolannummelta kuuluvat taistelun äänet, joista ei täällä lähiseudulla tunnu pääsevän eroon millään.

Huomenna perjantaina pitää tehdä uusintaretki paikalle, tarkoituksena esitellä kyseisen paikka ELY-keskuksessa työskentelevälle kaverille kun sattuu olemaan lähistöllä Hakinharjulla työn puolesta. Samalla voisi napsia kuvatuksia pieleen menneestä siirtolohkareestakin. Päivitän sitten tätä kertomusta tarpeen mukaan.

Tällainen pidempi kertomus tällä kertaa. Ja nyt tulikin taas kiire, valoisa aika alkaa olla melkoisen vähissä (parisen tuntia enää ja aurinko on taas mennyt mailleen tuolla pilvien takana), joten täytyypä sännätä katsomaan, jos löytäisi jotain mielenkiintoista vielä jostain lähiseudulta.

Hiutaleet maahan leijailee

Viime aikoina taivaalta on tipahdellut enemmän kuin vähemmän erinäköistä valkoista tauhkaa, jota on kertynyt ainakin omiksi tarpeiksi.  Metsällä kulkeminen rinnastuu melkoiseen kuntoiluun, sikäli kuin siellä välillä vyötäröänsä myöden lumessa eteenpäin pääsee. Toisaalta, nythän on talvi ja sitten taas toisaalta, onneksi se on kohta ohi.

Tänään tein sitten hangessa rämpiessäni lähempää tuttavuutta lukemattomien lumihiutaleiden kanssa, kun pystytin kuvausleirin keskelle ei-mitään. Idea hiutalemakroiluun tuli digicamera.netin forumilta, jossa käyttäjät melkeinpä kilpaa jokin aika sitten esittelivät omia aikaansaannoksiaan. Eihän siinä sitten hittojakaan: jalusta hankeen, kaveri kontilleen perässä ja eikun toimeen. Leväälleen jätetylle jalustalaukulle tipahteli taivaalta hiljalleen malleja, jotka sitten nostettiin varovaisesti kameran linssin alle. Objektiivina E-420:ssä oli vain normaali “kittizoomi”, jonka nokalle oli ruuvattu +8 diopterin lähilinssi. Ongelmia tuli ensimmäisenä syväterävyyden hallinnan kanssa, sillä kankainen laukku ei ole mitenkään erikoisen jäykkä taustataso, eikä sitä uskaltanut kauhealla väkivallalla alkaa nuijia tasaiseksi.  Puhumattakaan nyt, että itse hiutaletta olisi mennyt ronkkimaan asentoon. Siihen kun lisätään lähilinssin syväterävyys- alueen vähennys, oli edes pienimmällä aukolla (F22) melkoisen hankalaa saada tavara tasaisesti tarkaksi. Kuvausalustaa pitää muutenkin miettiä uusiksi, mielestäni huokoinen kangas ei tässä ole välttämättä eduksi.  Mutta ylläoleva kuva todistaa, että jotain siinä kaiken äheltämisen, lypsämisen ja kääntelyn sekä vääntelyn lomassa onnistuikin. Loput suht onnistuneet hiutalepotretit löytyy osoitteesta http://kuvablogi.com/blog/16378/54/.

Tuota “projektia” täytyy jatkaa vielä niin kauan kun mallikappaleita on maa pullollaan. Suurta huolta ei kuitenkaan talven yhtäkkisestä katoamisesta vielä ole, jos sääpuolelta tuttujen tyyppien kertomuksiin on uskomista. Eipä kyllä ole Ilmatieteen laitoskaan vielä mitään talven selän katkeamisen merkkejä anniskellut, joten näillä mennään. Tällaista tällä kertaa, uudet kujeet taas seuraavalla.

Talven taikaa

Kuluneen viikon ajan on ympäri Suomea saatu ihailla varsin valkoista ja talvista ympäristöä. Hämeenlinnakaan ei ole ollut poikkeus. Parina päivänä on tullut käytyä käytännössä suurin osa Vanajan länsipuolta (ja osa itäpuoltakin) rämpimässä kameran kanssa läpi. Talvisia kuvia on siis kovalevy väärällään, joista osa on päätynyt tuonne Kuvablogin puolelle myös.

Itse asiassa nuo talviset maisemat sai yllätyksenä aikaan Facebook-ryhmän nimeltä “Suomi kuvina”, kun eräs myrskybongauksen puolelta oleva tuttu Espoosta haastoi minut ensimmäisenä lähtemään kameran kanssa kahdeksi tunniksi taltioimaan talven kauneutta. Tähän parin tunnin “liikkeeseen” osallistui myös muutama muu eri puolilla Suomea. Siitä sitten kasvoi ajatus, että tällaisten “haasteiden” pohjalta ryhmän jäsenet käyvät ulkoiluttamassa kameroitaan joka toisena lauantaina, mahdollisuuksiensa mukaan toki,  ja omasta mielestään parhaat palat tietysti julkaistaan Facebookissa. Mielenkiinnolla odottelemme, mitä tästä ideasta sukeutuu tulevaisuudessa.

Pysyvää lunta odotellessa

Noh, ne ensilumet tuli ja meni jo aikoja sitten eikä siitä parin kolmen sentin kerroksesta kovin pitkäksi aikaa iloa ollutkaan. Nyt näyttäisi kuitenkin, että synkkä ja vetinen sää alkaa pikkuhiljaa vaihtua oikeaksikin talveksi. Lunta ja pakkasen puolella pysyviä kelejä voisi näillä näkymin odotella tässä joulukuun puolen välin tienoilta alkaen, kuten Pauli Jokinen blogissaan kirjoittaa.  Tuota blogia kannattaa mulkoilla aina silloin tällöin, mikäli kiinnostaa pysyä “ajan hermolla” sääpuolen asioissa. Sieltä löytyy paljonkin tietoa, jota ei Ilmatieteen laitoksen nettisivuilta välttämättä tule vastaan.

Ilmatieteen laitoksesta tulikin mieleen… Niille kaikille, jotka eivät vielä tiedä, myös FMI on siirtynyt Twitterin käyttöön. Osoitteessa http://twitter.com/meteorologit voi seurata Ilmatieteen laitoksen lyhytuutisia, pieniä nippelitietoja sekä tietysti käsillä olevan säätilan seurantaa mukavasti suoraan selaimeen RSS-syötteenä.

Pikkujoulukausikin alkaa pyörähdellä käyntiin. Laskeskelin, että jos suinkin pystyn jokaiseen tarjolla olevaan pikkujoulukikkareeseen itseni irrottamaan, niitä tulisi neljät kappaleet nyt ainakin, ties vaikka vielä lisää. Toistaseksi en ole kyllä niinkään varma, että jaksan tai edes viitsin jokaiseen aikaani tuhrata. Kunhan nyt yhdet tai kahdet jaksaa katsoa.

Tällaista tällä kertaa näppiksestä ulos singahti. Kirjoitellaan taasen lisää, kun jotain edes hiemankaan mielenkiintoista ehtii tapahtua.