Hiutaleet maahan leijailee

Viime aikoina taivaalta on tipahdellut enemmän kuin vähemmän erinäköistä valkoista tauhkaa, jota on kertynyt ainakin omiksi tarpeiksi.  Metsällä kulkeminen rinnastuu melkoiseen kuntoiluun, sikäli kuin siellä välillä vyötäröänsä myöden lumessa eteenpäin pääsee. Toisaalta, nythän on talvi ja sitten taas toisaalta, onneksi se on kohta ohi.

Tänään tein sitten hangessa rämpiessäni lähempää tuttavuutta lukemattomien lumihiutaleiden kanssa, kun pystytin kuvausleirin keskelle ei-mitään. Idea hiutalemakroiluun tuli digicamera.netin forumilta, jossa käyttäjät melkeinpä kilpaa jokin aika sitten esittelivät omia aikaansaannoksiaan. Eihän siinä sitten hittojakaan: jalusta hankeen, kaveri kontilleen perässä ja eikun toimeen. Leväälleen jätetylle jalustalaukulle tipahteli taivaalta hiljalleen malleja, jotka sitten nostettiin varovaisesti kameran linssin alle. Objektiivina E-420:ssä oli vain normaali “kittizoomi”, jonka nokalle oli ruuvattu +8 diopterin lähilinssi. Ongelmia tuli ensimmäisenä syväterävyyden hallinnan kanssa, sillä kankainen laukku ei ole mitenkään erikoisen jäykkä taustataso, eikä sitä uskaltanut kauhealla väkivallalla alkaa nuijia tasaiseksi.  Puhumattakaan nyt, että itse hiutaletta olisi mennyt ronkkimaan asentoon. Siihen kun lisätään lähilinssin syväterävyys- alueen vähennys, oli edes pienimmällä aukolla (F22) melkoisen hankalaa saada tavara tasaisesti tarkaksi. Kuvausalustaa pitää muutenkin miettiä uusiksi, mielestäni huokoinen kangas ei tässä ole välttämättä eduksi.  Mutta ylläoleva kuva todistaa, että jotain siinä kaiken äheltämisen, lypsämisen ja kääntelyn sekä vääntelyn lomassa onnistuikin. Loput suht onnistuneet hiutalepotretit löytyy osoitteesta http://kuvablogi.com/blog/16378/54/.

Tuota “projektia” täytyy jatkaa vielä niin kauan kun mallikappaleita on maa pullollaan. Suurta huolta ei kuitenkaan talven yhtäkkisestä katoamisesta vielä ole, jos sääpuolelta tuttujen tyyppien kertomuksiin on uskomista. Eipä kyllä ole Ilmatieteen laitoskaan vielä mitään talven selän katkeamisen merkkejä anniskellut, joten näillä mennään. Tällaista tällä kertaa, uudet kujeet taas seuraavalla.

Edukas suodinsetti

Kävinpä tuossa päivänä kauniina viikolla valokuvausliikkeissä kyselemässä (pyörö)polarisaatiosuodinta Olyni 52 mm kierteeseen. Se piti jo aikoja sitten hankkia, mutta kappas kuinka raha taas oli tehnyt tiukkaa ja hankinta vaan venyi ja venyi. Nyt sitten sain senkin aikaan.

Kävin ensin kysymässä Hämeenlinnan kuvapalvelusta, jossa vastaan tuli aivan järkyttävät hinnat. Pelkkä UV-filtteri 39 euroa ja pyörö- polarisaattori 59 euroa. Sanoin harkitsevani asiaa ja jatkoin matkaani. Päädyin sitten Raatikuvaan, jossa tarjolla oli kahden suotimen (UV+polarisaatio) ja +8 lähilinssin setti hintaan 36 euroa. Laadusta vastaa näissä lasinpalasissa saksalainen yhtiö nimeltä Dörr. En ole vielä ehtinyt kauheasti testailemaan näitä kaiken muun kiireen keskellä, mutta kirjoitan kokemuksiani, kunhan muilta kiireiltäni ehdin.

Kyselin myöskin teleobiskaa samasta liikkeestä, ja myyjä löysi netin syövereistä 70-200mm f2.8 Olyn 4/3 kiinnitykseen sopivan Sigman, jolle polkaisi hintaa tiukat 160 euroa. Pitänee harkita, sillä hinta ei ainakaan ole esteenä. Olyn omat Zuikot ovat aivan järkyttävän kalliita, joten ne jäävät laskuista pois, ellei satu käytettynä jostain jotain kunnollista löytämään. Kirjoittelen asiasta lisää, kunhan tässä ehtii. Metsä kutsuu.