Kevätseuranta 2011

Käväisi tässä mielessä, että kun kerran tuo kevät on nähtävästi tullut jäädäkseen ja ulkona on alkanut viihtyä yhä enenevässä määrin, voisi olla aiheellista kirjata ylös omat havainnot reissujen varrelta. Päivitän kaikki havainnot siis tähän artikkeliin sitä mukaa, kun jotain sattuu tarttumaan silmän verkkokalvoille.

3.4. Laulujoutsen 2 kpl
10.4. Kurki ~10 kpl
10.4. Tyttöperhonen 2 kpl
10.4. Sitruunaperhonen 1 kpl
10.4. Kimalainen 1 kpl
15.4. Leskenlehti n kpl
18.4. Telkkä 3 kpl
18.4. Nokikana 1 kpl
18.4. Sinivuokko n kpl
19.4. Västäräkki 2 kpl
23.4. Valkovuokko 1 kpl
23.4. Silkkiuikku 1 kpl
23.4. Nokkosperhonen ~5 kpl
24.4. Metsähanhi n kpl
26.4. Näsiä 4 kpl
28.4. Neitoperhonen 2 kpl
29.4. Kyy 1 kpl
29.4. Herukkaperhonen 1 kpl
29.4. Sammakonkutu + nutipäitä n kpl
30.4. Korvasieni n kpl
1.5. Pikkukuovi 1 kpl
2.5. Hämeenkylmänkukka 1 kpl
3.5. Härkälintu 2 kpl
6.5. Kangasperhonen n kpl
9.5. Keltavuokko n kpl
15.5. Kuikka 2 kpl
15.5. Töyhtöhyyppä 4 kpl

Kevät käyntiin

Kuten varmasti kaikki ovat huomanneet, blogi on ollut talven yli telakalla. Siitä saattaa tulla jokavuotinen käytäntö, sikäli kun alan olemaan sen verran mukavuudenhaluinen, ettei kolmeakymmentä pakkasastetta repivät lukemat sekä vyötäröön asti ylettyvät hanget liiemmälti houkuttele ulos. Muutenkin talvi kokonaisuudessaan on aikaa, jonka mielelläni viettäisin horroksessa tai vaihtoehtoisesti jossain hieman lämpimämmässä maassa Nyt kuitenkin siis sain itseni raahattua pitkästä aikaa ulos pällistelemään kevään tuloa.

Pettymyksekseni kuitenkin huomasin, että koko kevät on vielä ihan alkutekijöissään, eikä edes linturintamalla oikein ole vielä mitään erikoisempaa havaittu. Päivän sentään pelasti joutsenparivaljakko, joka pääsi “yllättämään” lentämällä suoraan yläpuolelta ennen kuin olin edes kunnolla ehtinyt pysähtyä. Kamerassa oli kiinni Sigman 100-200mm manuaalikakkula, enkä ollut vielä edes ehtinyt asetuksiani räplätä kuntoon, joten allaoleva kuva on mielestäni yllättävän hyvä siihen nähden.

Laulujoutsenet saapumassa.

 

Kärmeksen kevätpäivä

Nyt se on sitten vihdoin ja viimein ensimmäinen varma kevään merkki bongattu, nimittäin kyy liikenteessä. Tämä kaveri sattui vahingossa silmääni, kun olin Moreenin alueen metsissä tarpomassa. Hieman jo sulamaan ehtineen rinteen kivenkolosta hän siis kurkisteli kevätpäivää, joka ei kyllä ollut kovin kummoinen Tuli pieni paniikki kun kaivelin kameraa repusta, jotta ehtisin saada edes jonkin näköisen näpsyn otuksesta. Pari hätäistä ehdinkin saada, ennenkuin tämä tyyppi otti ja vetäytyi rullalle kivenkoloon sihisemään. Kai se on siis pakko uskoa, että se kevät on käsillä, kuulemani mukaan kärmesten ilmestyminen näkyville on ensimmäisiä varmoja merkkejä asiasta.

Tallensin myös tämän, omasta mielestäni, melko varhaisen havainnon Hatikan kevätseurantaan.  Saapas katsoa, mitä heidän keräämiään kevään merkkejä seuraavaksi ponnahtaa esiin.

Keväistä ikkunaremonttia

Huomasinpa tuossa kotimatkalla, että eräässä naapuruston talossa on alettu pistämään ikkunoita uuteen uskoon. Ihmeellistä tässä havainnossa oli se, että rakennustyöntekijät olivat vielä töissä pitkälti puoli neljän jälkeen. Omat kokemukseni raksalta ovat sellaisia, että sieltä on hävitty jo melko pian kolmen jälkeen. Silti nämä pari kaveria jaksoivat vielä puuhata ikkunoiden kanssa.

Mukavaahan tuo oli huomata, ettei kaikki olekaan ihan sekunnin perään. Toivottavasti saavat hommansa hoidettua.

Kevään merkkejä kotoa

Yksi varma kevään saapumisen merkeistä on taas täällä; sokerimuurahaiset eli mauriaiset. Joka kevät ne löytää tiensä pienimmästäkin rakosesta sisään ja alkavat parveilla pääasiassa keittiössä aivan odottamatta. Samoin yhtä odottamatta ne sitten kevään ja kesän edetessä katoavatkin omille teilleen taas.

Sinänsä näistä pienistä vipeltäjistä ei juurikaan haittaa ole, jos nyt sitä esteettistä puolta ajatella. Tietysti oma pieni vaivansa on mehumukien syötiksi jättö ja niihin keräntyyneiden kuhisijoiden “kaasuttaminen”. Tehokasta tapaa näistä eroon pääsyyn ei lienekään muuta, kuin että taloyhtiössä paikallistettaisiin näiden otuksien pesä ja siitä pääsisi eroon. Oma lukunsa onkin sitten jo, jos pesiä on useampia ja ties missä hankalissa paikoissa. Ei ole auttanut kulkureittien tukkiminen, nämä ovat sen verran nerokkaita kavereita, että löytävät aina tiensä perille, hieman samalla tapaa kuin vesipisara löytää tien lähimpään mahdolliseen kohtaansa maan keskipisteestä.

Joka tapauksessa, näistä kavereista tietää aina, että sieltä se kevät tuli sitten.