Lintuparatiisi

Juhannuksesta on sitten selvitty hengissä ja ehjänä. Eipä tuossa mitään ihmeellistä tullutkaan lesoiltua, kolea keli piti huolen, ettei kotoa juuri tullut lähdettyä mihinkään. Melkein jokavuotinen perinteeni, Ahveniston kokkokin, jäi väliin tänä vuonna.

Tulipa käväistyä sitten jussin jälkeen ensimmäistä kertaa Hattelmalanjärven lintu”tornilla”. Täytyy myöntää, että tuo järvi on melkoinen lintuparatiisi. Sieltä löytyy mitä vaan; lokkeja, sorsia, telkkiä, nokikanoja, joutsenia, kurkia, uikkuja… jopa käkikin kuului kukkuvan jossain. Taas tuli ikävä vaikkapa 400mm teleä tuolla (josko joulupukki toisi sitten). Noh, olihan niissä otuksissa paljon ihmettelemistä ja aikaa kului tuntikaupalla. Nokikana piti äkäisesti huolta poikasista ja ajoi telkkiä yksi toisensa jälkeen pakoon liian läheiseltä tuttavuudelta parin kymmenen metrin päässä kojusta. Kurjet myöskin talsivat suunnilleen samoilla etäisyyksillä parhaimmillaan parin poikasensa kanssa. Juuri ja juuri sen verran lähellä, että melkein kelvollinen otoskin tuli saatua, joka siis näkyy tuossa ylhäällä.

Tuo voisi olla mielenkiintoinen ja kuvauksellinen paikka aamun sarastaessa ja/tai auringonlaskun aikaan. Pitäisi joskus harkita aamuekskursiota sinne. Lajeja ainakin tuntui olevan runsaasti ja varmasti vielä jotain jäi havaitsemattakin.

Joka tapauksessa: arkeen palaillaan taas ja sitä rataa. Ja kuten aina: ilman sen suurempia vaurioita.

Makkaraa, Helsinkiä ja ukkosta

Nyt vain pikainen kuulumisten purkaus, sillä päätähuimaavaa matalalentoa ja tilanteita riittää edelleenkin. Jos niitä nyt ei viime viikolla ehtinyt olla jo tarpeeksi.

Viime viikolla löydettiin kavereiden kassa Aulangonjärven rannalta kohtuullisen mukava nuotiopaikka, joka tosin oli järkyttävän pitkospuukävelyn takana. En ymmärrä miksi niistä tehdään toisinaan sen verran kapeita, että niissä voi helposti selvinkin päin astua ohi johonkin mukavaan ties kuinka syvään silmäkkeeseen. Saati nyt muutaman oluen jälkeen. Paikka oli muuten varsin kiva istuskella hiljaisessa kesäillassa melkein tyynen järven rannalla paistamassa makkaroita elävältä. Arvosana: 9-.

Helsingissäkin ehdin pyörähtämään pikaisen mutkan, koska jälleen kerran kavereita soitteli jotta olevat siellä ja minähän tietysti ex tempore loikkasin junaan ja hetken perästä löysinkin itseni tutustumassa pariin paikalliseen ravitsemusliikkeeseen. Pakollisen neste- ja ruokatankkauksen jälkeen sitten pyörimme ja hyörimme ympäri stadin iltaa ja ilmeisesti jossain vaiheessa tulimme takaisin Hämeenlinnaankin, sillä ainakin omasta sängystäni vielä heräsin. Joka on aina aamulla positiivinen ylläri

Sitten tulikin jo viikonloppu ja la-iltapäivästä menikin sitten melkein 5 tuntia hukkaan roudaamassa kaverin tallikamoja paikasta A paikkaan B hikipallon paahtaessa taivaalta täysillä. Hirveä tuska oli roudata kaiken maailman osia, jotka painavat vähintään puoli tonnia kappale… No ei nyt ihan sentään. Mutta kuitenkin. Vihdoin urakan päätyttyä päästiin takaisin kämpille, jossa sain vaihdettua vaatteetkin, koska ajattelimme käydä lähiterassilla muutamalla oluella palkinnoksi. Siinä kunnossa en varmasti olisi päässy edes terassin pimeimpään nurkkaan saati sitten ihmisten sekaan, sillä näytin siltä, kuin olisin päätynyt jäteauton ruoansulatuksen läpi kertaalleen, ehkä parikin kertaa.

Yöllä sitten alkoi näkyä säkenöintiä taivaalla. Tämä harmitti suuresti, sillä en ollut enää maailman skarpimmassa kunnossa (kiitos rakkaiden ystävieni), mutta pääsihän sitä paikoittain melko tiheää salamointia ja sadetta ihmettelemään kuitenkin. Ensi kerralla katselen sade- ja salamatutkat hieman aikaisemmin, enkä vasta puolta tuntia ennen kun terassille lähtö on jo päätetty.

Että tuommoista pientä tällä kertaa. Nyt pitää alkaa taasen pistämään romuja kasaan, sillä poljin juuri kaverin fillarilla Turengista Hämptoniin tänä aamuna, koska muuta kyytiä ei ollut tarjolla. Pitää lähteä palauttamaan konkeli, ennenkuin sille käy ohraisesti eli katoaa. Ja onhan tuossa muitakin virallisempia paperiasioitakin näköjään taasen hoidettavana. Okay, I’m off.