Lauantain aurinkoisen sään kunniaksi päätin pakata eväät ja suunnistaa tutustumaan Aulangon puistometsän nykytilaan. Siitä olikin hetki, kun on viimeksi siellä tullut käytyä. Joskus vaahtosammuttimen kokoisena oli pikemminkin sääntö kuin poikkeus kesäisin vanhempien kanssa käydä siellä syöttämässä joutsenia ja muita lentäviä otuksia.
Aurinko paahtoi täysin pilvettömältä taivaalta ja aloin jo alkumatkasta ajatella, että olikohan kovin hyvä ajatus sittenkään lähteä hellerajaa lähentelevässä lämmössä kävellen tuollaiselle ekskursiolle, josta helposti kertyy kilometrejä parisenkymmentä. Sitkeänä sissinä paita hiestä ihoon kiinni liimaantuneena kuitenkin menin perille asti, kun kerran niin olin päättänyt. Ja minähän pidän päätökseni.
Aulangon graniittilinna jökötti paikoillaan, aivan kuten aina ennenkin. Siitä siis läpi ja mäkeä ylös vain pidemmälle puistometsän uumeniin. Kukkaloisto oli melkoisen vaikuttava; luhtalemmikit, erilaiset tähtimöt, metsäkurjenpolvet ja muut kukat levittäytyivät paikoin tiheänä mattona kävelyteiden varsilla. Tätä värien ilotulitusta silmäillessä unohtui kokonaan helle ja kiipeämisen kolotukset. Joutsenlammen pohjoisreunaan saavuttuani pidin pienen eväs- ja juomapaussin. Paikalle oli kerääntynyt melkoinen joukko kaikenkarvaisia ja -rotuisia ihmisiä; löytyi japanilaisia, thaimaalaisia, englantilaisia ja jopa ihan suomalaisiakin. Hieman huvittava huomio tuli erään lapsiperheen vilttipiknikiltä, johon evääksi oli valittu jostakin ravintolasta mukaan napatut pitsat pahvilaatikoissa ja valittu juomaksi coca-colaa. Ei ihme, jos suomalaisillakin alkaa tuo vyötärö pullistua, kun piknik-eväätkin ovat nykyään roskaruokaa.
Tauon pidettyäni läksin kipittelemään näkötornin alapuolella kallioon hakatulle karhuluolalle. Siellä kiviset otsot olivat elämänsä kunnossa. Paikalla oli tosin niin hirveä kuhina, että kuvaamisesta ei tullut tuon taivaalllista. Pitänee mennä ainakin toisen ja kolmannenkin kerran vielä uudestaan, sen verran paljon ylipäänsä jäi tällä ensimmäisellä reissulla kuvaamatta. Muistin jopa laskea, kuinka monta askelmaa onkaan Karhuluolan ja näkötornin juurella olevan tasanteen välillä: 322 kappaletta. Tornissakin tuli käväistyä napsimassa muutama otos tienoosta, jonka jälkeen oli aika lähteä syöttämään lampien asukkeja.
Ensimmäisenä osuin pienemmän lammen rannalle, jossa oli muitakin kameroiden kanssa, yrittämässä epätoivoisesti saada sorsia malleiksi. Tilanne helpotti heti, kun otin leipäpussin repun taskusta esiin. Ilmeisesti paikalliset sorsat ovat kovin tottuneet leipäpussin rapinaan, koska heti sen kuultuaan sorsilla alkoi hirmuinen taaperrus äänen lähteelle, eli meikäläisen eteen tutkimaan evästä lupaavaa ääntä. Nakkelin ensin leivänmuruset vain maahan, jolloin kuvaaminenkin kävi helposti kaikilta, mutta lopuksi päädyin syöttämään sorsaystäviä suoraan kädestä. Vedessä uiskenteli myöskin telkkä poikasineen, jolle kävin heittämässä hieman murkinaa, joka sitten palkittiin parilla hyvällä kuvalla. Poikaset tosin olivat niin pieniä ja arkoja, etteivät uskaltaneet tulla turhan lähelle, joten niistä pörröisistä palleroista ei juurikaan kuvatuksia tullut 
Itse suuremmalla joutsenlammella ehdin juuri ja juuri paikalle, kun paikan vakiojoutsenet olivat menossa lammen keskellä olevalle saarelle lepäilemään, pari hassua kuvaa ehti saada, jonka jälkeen ei kohtuullisesta odottamisesta huolimatta joutsenet kuitenkaan jaksaneet enää vaivautua paikalle. Rannalla pyöri huima parvi naurulokkeja, sorsia sekä jälleen telkkä sitten seurana. Lammen kalakantaakin näyttäytyi ahmimassa pinnalle jääneitä leivänpalasia.
Paluumatkalla poikkesin Hattulanselän eteläpäässä Tekosaarilla josta sitten Vanajaveden rantaa pitkin laahustin takaisin sivistystä kohti. Aronlahden poukamassa bongasin rantakaislikosta silkkiuikun pesän, jossa molemmat vanhemmat oli kotona. Pari kohtuullista lähiotosta ehdin saada, kunnes aloin jo huolestua etten liikaa häiritsisi uikkujen pesää, jolloin poistuin vähin äänin paikalta.
Kotimatkan varrella olevan Kaupunginpuiston rauniolinna oli viimeinen kohde, jossa kameran suljin pääsi raksahtelemaan. Reissu oli kestänyt yhteensä viitisen tuntia, kuvia kertyi 284 kappaletta, joista julkaisuun pääsi lopulta hieman reilu 50 kpl. Kuvat Aulangon puistometsästä: http://kuvablogi.com/blog/16378/24/. Muut päivän kuvatukset muissa Kuvablogin kansioissani.
Kirjoittaja: randominblogi 
