Vuosi jo vaihtuu!

Pikaisesti poikkean tähän mainitsemaan, että jatkan lämpimän kauden aikana (eli siis kun saadaan ukkosmyrskyjä) kirjoittelemaan niistä kokemuksista. On ollut oikeasti pakko karsia osallistumista hieman joka paikasta, kun on elämä tuolla ulkonakin, jossa viihdyn kaikki parhaiten. Poikkean kyllä kirjoittelemaan, mikäli siellä tulee vastaan jotain sellaista, mitä ei vielä ole tullut.

Kuten nytkin. Olen tässä jokusen viikon viettänyt Parolankankaan ja lähialueiden metsissä väijymässä siellä keväällä bongaamaani ilvestä. On hirmuisen arka otus Vaikka olen siellä käkkinyt hiljakseen paikoillani jemmassa kulkureittien varrella, niin en ole saanut kameran tähtäimeen. Tuossa parisen viikkoa sitten tosin tuo ylväs iso kissa pelästytti minut iltalenkillä, kun olin Hirvilammentien varressa sysipimeässä ihmettelemässä tähtitaivasta. Ilves oli sitten eksynyt ihan parin-kolmen kymmenen metrin päähän ja alkoi mouruta. Minulla tipahti tupakka kädestä ja lähdin aika nopeaan liikkeelle, koska se oli karmivin ääni mitä ole ikinä kuullut mistään eläimestä. Ensimmäistä kertaa vielä kuulin mokoman, nyt olen jo kuullut useammankin kerran tuolla reissuillani, niin ei se enää pelästytä Tältä se kuulostaa: http://www.suurpedot.fi/gallery/main.php?g2_itemId=299 tuo ylikasvanut sylikissa

Lukijoilleni toivotan parempaa seuraavaa vuotta. Päivittelen harvakseltaan nyt vielä toistaiseksi, keväällä sitten jahdataan taas pölypyörteitä ja sittenhän se onkin jo ukkoskausi käsillä. Tavaraa tulee enemmän silloin tänne. I’ll be back.

Heinäkuu heilahti

Ja elokuukin on jo ehtinyt puoleen väliinsä. Niin se aika rientää, varsinkin kun on paljon puuhaa.

Heinäkuun aikana kotikulmilla poikkesi pari kappaletta melkoisen mukavia ukonilmoja. Varsin runsassateisia sellaisia; ensimmäinen (3.7.) tipautti n. puolen tunnin aikana 27mm vettä parisenttisten rakeiden kera ja keskustassa olikin pieni tulvakaaos valmis. Kuvatusta osoitteessa http://randomi.kuvat.fi/kuvat/S%E4%E4+ja+m%E4%E4/3.7.2011/. Seuraava tulvahärdelli saapui 21.7. jolloin vettä n. samanpituisessa ajassa putosi FMI:n pönttöön 31mm. Ilman rakeita tällä kertaa. Ja jälleen pästiin uimasille Tuosta en ole vielä ehtinyt latailla kuvia muualle kuin naamakirjaan, mutta elävää kuvaa ehtinyt sentään postata osoitteeseen http://www.youtube.com/watch?v=-bDZDryZNQM. Heinäkuun aikana nurkilla pyörähteli muitakin ukonilmoja, mutta niistä nyt ei oikein salamoita ja jyrinöitä kummempaa irronnut. Sälää postaillaan lisää näkyville kumpaankin paikkaan sitä mukaa kun ehtii.

Heinäkuussa käynnistyi myös sieni- ja marjakausi ja siten myös torikauppa alkoi kohdallani. Siksi hiukan kiirusta pitänyt. Fillarillakin on tullut sotkettua pitkin maakuntaa huhtikuun puolesta välistä lähtien (hankin matkamittarin silloin) kohta 4500 kilometriä. Lomamatkalla tuli käväistyä kavereita moikkaamassa Pyhtäällä tuossa vajaa kaksi viikkoa sitten ja sen sellaista kaikkea pientä.

Astialle palaan taas ajan salliessa. Pitää lähteä nyt (klo 14:06) vielä fillarilenkille, sillä illalla saattaa rantautua syksyn viimeisiä ukkosia Hämeenlinnaankin.

Iloisia poikasuutisia Aulangolta

Törmäsin eilen uutiseen, joka kertoi Aulangon joutsenten saaneen neljä poikasta. Juuri ennen tuon artikkelin lukemista olin käväissyt Aulangon näkötornissa tutkailemassa lähialueiden sään kehitystä, ukkosherkkää keliä kun on riittänyt parina päivänä. Tuolloin en tullut edes poikenneeksi Joutsenlammella, joten pitää tässä viikonlopun aikana vaikkapa porhaltaa uudestaan paikalle kameran kanssa bongailemaan joutsenuntuvikkoja.

Päivitys (16.7.2011):  muutama napsu artikkeliin lisätyn lisäksi löytyy tästä. Valitettavasti tuosta poikueesta lienee yksi kuollut, koska enää niitä liikkuu emojen mukana kolme kappaletta.

21.6. Ukkostelua

Kesäpäivänseisauksena ukkosia tuntui tulevan Hämeenlinnan kulmilla ja kohdalla liukuhihnalta. Ensimmäinen muriseva otus starttasi jo puolenpäivän kieppeillä ja sitten olikin iltamyöhään, n klo 22 asti, enemmän sun vähemmän sähköä ilmassa. Ja rakeita maassa. Itse en kyllä törmännyt taivaallisen jääpalakoneen antimiin tällä kertaa.

Huitaisin nopeasti kasaan videon tuosta päivästä.

Päivän kuvatuksia voi taasen ihmetellä täällä.

Juhannuspäivitys

Näköjään kesä ja harrastukset vie taas sen verran lujasti mukanaan, ettei aikaa tunnu oikein riittävän mihinkään. Nyt kuitenkin lyhykäinen blogipostaus tähän väliin.

Viikolla 23 koettiin suuressa osassa Suomea helteisiä päiviä ja hätyyteltiin kesäkuun lämpöennätyksiä. 10.6. elohopea kipusi Ylitornion Meltosjärvellä +32,8 asteeseen. Kyseinen lämpötila on tasan astetta viileämpi, kuin korkein kesäkuussa Suomessa mitattu +33,8 astetta Ähtärissä vuonna 1935. (Lähde: Ilmatieteen laitos). Yleisesti kesäkuun toisella viikolla lämpötila kohosi yli +30:n asteen eri puolilla Suomea, myös Hämeenlinnassa. Hellejakso päättyi sitten 12.6. melko rajuihin ukkosiin, jotka tosin sivuuttivat Hämeenlinnan jokusenkymmenen kilometrin päässä itäpuolella. Sunnuntain ukkossysteemin puuskarintama/ulosvirtaus koettiin kuitenkin täälläkin, josta pieni pätkä Youtubessa. Tuohon puuskaan liittyi mielenkiintoinen yksityiskohta, kun vanhan Anttilan takana olevalta hiekkakentältä pöllähti muutamaan otteeseen muhkea pölypilvi ilmaan.

Myöskin eilen 20.6.2011 Hämeenlinnan nurkilla harvakseltaan nakkeli salameja (parisenkymmentä bongasin ko. otuksesta) ja murahteli yksi mörkö muiden sadekuurojen yhteydessä. Alkuvaiheillaan yritti etupuolelleen kehittää jonkinsortin vyörypilveä, joka taisi lässähtää kuitenkin omia aikojaan (en ole varma, koska viritys karkasi näkyvistä.) Päivän videoklippi lisätään tuubiin myöhemmin.

Myöskin kuvagalleriaa on vaihteeksi täytetty kesän otoksilla. Lisää tulee myöskin sinne sitä mukaa kun ehtii. (Tuntuu että on ylivoimaista jaksaa naamakirjan lisäksi latailla tavaraa oka paikkaan muualle.)

Se alkaa olla aika sännätä juhannuksen viettoon, selvin päin, tällä kertaa. Varovasti vesillä ja kaikkea muuta yleistä diibadaabaa, jotta selvitään hengissä jussistakin. Kyllä te tiedätte ja omahan on mokanne, jos hukutte “sepalus auki” Viileähkö ja epävakainen sää juhannuksen aikaan toivottavasti rauhoittaa hieman meininkiä.

Hyvää, rauhallista ja turvallista Juhannusta!

Kevään pölypyörteitä

7.5. bongasin reissuni varrella Hämeenlinnan Vuorentakana ohimennen pari pölypyörrettä peltoaukealla. Seuraavana päivänä korotin panokset suoraan all-in ja päätin pyhittää päivän pölypyörteiden bongaamiseen.

Iltapäivän lämpimimpinä tunteina niitä muodostuikin useita, lähinnä pieniä ja onnettoman lyhytkestoisia tuhnuja, joista ei paljoa iloa irronnut. Sitten kehittyi päivän paras, ikään kuin kirsikaksi kakkuun. Suosittelen videon katsomista maksimikoossaan YouTubessa, WordPress kun kutistaa tuon soittimen sivuun sopivaksi.

Pahoittelut kohteen ajoittaisesta harhailemisesta, kirkkaassa päivänpaisteessa LCD-näyttö erottuu uskomattoman huonosti.
Lisätietoa pölypyörteistä ja niiden syntymekanismista kiinnostuneille löytyy Wikipediasta.

Kevätseuranta 2011

Käväisi tässä mielessä, että kun kerran tuo kevät on nähtävästi tullut jäädäkseen ja ulkona on alkanut viihtyä yhä enenevässä määrin, voisi olla aiheellista kirjata ylös omat havainnot reissujen varrelta. Päivitän kaikki havainnot siis tähän artikkeliin sitä mukaa, kun jotain sattuu tarttumaan silmän verkkokalvoille.

3.4. Laulujoutsen 2 kpl
10.4. Kurki ~10 kpl
10.4. Tyttöperhonen 2 kpl
10.4. Sitruunaperhonen 1 kpl
10.4. Kimalainen 1 kpl
15.4. Leskenlehti n kpl
18.4. Telkkä 3 kpl
18.4. Nokikana 1 kpl
18.4. Sinivuokko n kpl
19.4. Västäräkki 2 kpl
23.4. Valkovuokko 1 kpl
23.4. Silkkiuikku 1 kpl
23.4. Nokkosperhonen ~5 kpl
24.4. Metsähanhi n kpl
26.4. Näsiä 4 kpl
28.4. Neitoperhonen 2 kpl
29.4. Kyy 1 kpl
29.4. Herukkaperhonen 1 kpl
29.4. Sammakonkutu + nutipäitä n kpl
30.4. Korvasieni n kpl
1.5. Pikkukuovi 1 kpl
2.5. Hämeenkylmänkukka 1 kpl
3.5. Härkälintu 2 kpl
6.5. Kangasperhonen n kpl
9.5. Keltavuokko n kpl
15.5. Kuikka 2 kpl
15.5. Töyhtöhyyppä 4 kpl

Kevät käyntiin

Kuten varmasti kaikki ovat huomanneet, blogi on ollut talven yli telakalla. Siitä saattaa tulla jokavuotinen käytäntö, sikäli kun alan olemaan sen verran mukavuudenhaluinen, ettei kolmeakymmentä pakkasastetta repivät lukemat sekä vyötäröön asti ylettyvät hanget liiemmälti houkuttele ulos. Muutenkin talvi kokonaisuudessaan on aikaa, jonka mielelläni viettäisin horroksessa tai vaihtoehtoisesti jossain hieman lämpimämmässä maassa Nyt kuitenkin siis sain itseni raahattua pitkästä aikaa ulos pällistelemään kevään tuloa.

Pettymyksekseni kuitenkin huomasin, että koko kevät on vielä ihan alkutekijöissään, eikä edes linturintamalla oikein ole vielä mitään erikoisempaa havaittu. Päivän sentään pelasti joutsenparivaljakko, joka pääsi “yllättämään” lentämällä suoraan yläpuolelta ennen kuin olin edes kunnolla ehtinyt pysähtyä. Kamerassa oli kiinni Sigman 100-200mm manuaalikakkula, enkä ollut vielä edes ehtinyt asetuksiani räplätä kuntoon, joten allaoleva kuva on mielestäni yllättävän hyvä siihen nähden.

Laulujoutsenet saapumassa.

 

9/10.11.2010 Lunta tupaan ja lähdevettä napaan

Eilisaamuna sai pitkästä aikaa herätä valkoiseen maahan. Tosin ko. illan/yön lumipyryn jälkeen oli lämpömittari heilahtanut ikävästi plussan puolelle ja ulkona vastassa olikin vaihteeksi märkä loskakeli. Hukkaan meni parin päivän kestäneiden pakkasten kunniaksi tehty fillarin pesu taas

Kuitenkin, edellispäivänä tehtyjen suunnitelmien mukaan oli vuorossa Sattulan kylässä sijaitsevan Kiehuvalähteen etsintä. Pikainen vilkaisu kotosalla Kansalaisen karttapaikasta, jonka yritin syövyttää muistiin ja sen turvin lähdin matkaan. Gepsit sun muut turhan tarkat menetelmät on vaan ylimääräistä hifistelyä Paikan lähelle piti kartan, sekä myös Geokätköilijöiden kohdekuvauksen mukaan viedä helppokulkuinen traktoriura, jonka päästä erkanee polku suoraan mestalle. Tuosta helppokulkuisesta nyt voisin olla montaa mieltä (fillarin kanssa jopa “helppokulkuinen” traktoriura+senttikaupalla lunta=ärräpäiden luettelua.)

Koskapa edellisyönä todellakin oli lunta tullut, eipä ollut polusta harmainta hajuakaan, joten aikamoisella hakuammunnalla lähdin vaeltelemaan metsän kätköihin. Onneksi sentään tuon havaittavan traktoriuran päässä seisoi jokin vanha, ilmeisesti käytöstäpoistettu ladonrohjake, jonka muistin kartasta ja joka toimi siten kiintopisteenä.

Matkani varrella törmäsin suunnilleen tuon pienen ladon kokoiseen siirtolohkareeseen, joka oli haljennut puolesta välistä, toinen puoli moneen osaan ja toinen säilynyt ehjänä. Pienenä kuriositeettina tuosta halkeamiskohdasta kasvoi aikuinen koivu. Lienee kuitenkin alkanut kasvunsa tuon kiven halkeamisen jälkeen Valitettavasti kuvatukset tuosta möhköstä meni hämärässä metsässä hiukan ketulleen kun en jaksanut kaivaa jalustaa esiin vielä tässä vaiheessa.

Hetken tuota kivenjärkälettä ihmettelin jonka jälkeen jatkoin neulan etsimistä heinäsuovasta. Hiukan reilu tunti meni yhteensä tuohon samoiluun, kunnes törmäsin kuivuneeseen ojanuomaan, jonka muistin kartalta. Sitä sitten seurailemalla päädyin kohtaan, jossa jo vesi solisikin. Ei ollut enää kummoinen temppu hiipiä puroa ylävirtaan, josta paljastuikin kristallinkirkas Kiehuvalähde.

Kiehuvalähde

Lähteen partaalle pystytin “tilapäisleirin” evästaukoa ja muutamaa kuvatusta varten. Kieltämättä muona maistuu erilaiselta metsän siimeksessä, korpin ronksottaessa puussa, kirkkaan lähdeveden solistessa vieressä. Kelpasi hyvin lähteen tarjoama jääkylmä anti palan painikkeeksi. Ainoa pieni miinus oli Parolannummelta kuuluvat taistelun äänet, joista ei täällä lähiseudulla tunnu pääsevän eroon millään.

Huomenna perjantaina pitää tehdä uusintaretki paikalle, tarkoituksena esitellä kyseisen paikka ELY-keskuksessa työskentelevälle kaverille kun sattuu olemaan lähistöllä Hakinharjulla työn puolesta. Samalla voisi napsia kuvatuksia pieleen menneestä siirtolohkareestakin. Päivitän sitten tätä kertomusta tarpeen mukaan.

Tällainen pidempi kertomus tällä kertaa. Ja nyt tulikin taas kiire, valoisa aika alkaa olla melkoisen vähissä (parisen tuntia enää ja aurinko on taas mennyt mailleen tuolla pilvien takana), joten täytyypä sännätä katsomaan, jos löytäisi jotain mielenkiintoista vielä jostain lähiseudulta.

14.10.2010 Ensilumi

Vuoden ensimmäinen (itse havaitsemani) lumisade Hämeenlinnassa saatiin 14.10. iltapäivällä noin klo. 13 aikaan. Joidenkin minuuttien ajan lunta/räntää tuli sakeasti, mutta se kuitenkin suli lähestulkoon välittömästi. Ilmatieteen laitoksen määritelmän mukainen ensilumi (lumensyvyys ensimmäistä kertaa syksyn aikana 1 cm) täyttyi 15.10. aamuna. Osa kyseisen illan ja yön aikana tulleesta lumesta ei vielä tänäänkään ole  varjopaikoista sulanut. Tämän 14.10. iltapäivän kuuropilven reunalta bongasin luultavimmin vuoden viimeiset mammatukset. Samana päivänä reilu puoli tuntia myöhemmin törmäsi Vuorentaan nurkille pienoinen lumiraekuuro, josta tipahteli suurimmillaan 3-4 mm lumirakeita n. viiden minuutin ajan.

 

14.10.2010 mammatuksia Tiiriössä

 

 

14.10.2010 lumiraekuuro Vuorentakana